Otsikko kuvaa jo oikein hyvin millainen ihminen olen. Olen aikalailla pullantuoksuinen kotiäiti. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen olen halunnut leipomisesta vähän kuin oman harrastuksen. Leipomisen parissa on aikaa kuunnella omia ajatuksia ja ei tarvi koko aika olla kaikkien tavoiteltavissa. Usein kyllä, juuri kun olen saanut leipomiset alulle, päättää nuorin neiti herätä syömään. Pieni imetyshetki väliin ja leivonta jatkuu. Lasten kanssa, jos leipoo ei voi yllätyksiltä välttyä.. Nuorempi leipurikaverini tykkää napostella taikinaa, mutta esikoisesta on jo pientä apua leipomisessa.
Lapsena olen päässyt koulusta pullantuoksuiseen kotiin, tällaisen kotiintulon haluan lapsillenikin antaa. Haluan, että äiti on kotona silloin kun he tulevat kerhosta ja koulusta kotiin. Muistan aina, kuinka ulko-ovelle tuoksui tuore leivonnainen koulusta palattuaan. Ihan parasta, kylmä maito ja lämmin pulla tai sämpylä.
Nyt pakastin alkaa täyttyä joululeivonnaisista. Piparkakut on tehtynä, vain piparkakkutalo odottaa tekijäänsä. Joku ilta otan itselleni pienen hetken ja koitan saada talon väsättyä. Kerran aiemmin olen koittanut talon tehdä, mutta se meni samantien kasaan. :D Jospa nyt olis parempi tuuri rakennuksen kans.
Tänään tein kinkkujuustosarvia ison kasan, kun edelliset oli jo melkein syöty.. Kinkkujuustosarvet on meidän perheessä lemppari pikkusuolanen. Helppo ja nopea tehdä, joten näitä löytyy usein pakasteesta vierasvaranakin.
Oletko sinä ennemmin pullantuoksuinen kotiäiti, uraäiti vai kenties pieni sekoitus molempia?
Tänään tein kinkkujuustosarvia ison kasan, kun edelliset oli jo melkein syöty.. Kinkkujuustosarvet on meidän perheessä lemppari pikkusuolanen. Helppo ja nopea tehdä, joten näitä löytyy usein pakasteesta vierasvaranakin.
Oletko sinä ennemmin pullantuoksuinen kotiäiti, uraäiti vai kenties pieni sekoitus molempia?
Kuulemiin!
Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti