Hellurei

Hitsi, tätä mun blogin pitämistä.. Haluaisin pitää tän mun omana harrastuksena, jotta iltaisin lasten mentyä nukkumaan saan hetken omaa aikaa kirjoitella kuulumisia. 

Jospa tää lisääntynyt auringonvalo ja lämpimät ilmat piristäis mieltäni ja jaksaisin useammin avata koneen ja kirjoitella blogiin.

Lapsille oli huippu leikkipaikka, tästä myös pidettiin huolta, että pysyi puhtaana ja järjestyksessä. 

Ruoka-aika, nukkevauvoille ruoantekoa. 

Viime viikolla oltiin kuusi päivää Härmän kylpylässä koko perheellä lomailemassa. Päivät sisälsi paljon uimista, leikkimistä, syömistä ja yhteistä aikaa perheenä. Loma tuli juuri oikeeseen aikaan, raskaan viikon jälkeen oli ihana hetki ottaa rennommin ja unohtaa kotityöt.

Nuorimmainenkin viihtyi uima-altaassa polskutellen. Välillä käytiin lämmittelessä ja maitohuikkaa ottamassa höyrysaunassa sekä kuuman kiven saunassa. Vanhimmat viihtyivät liukumäessä, josta saivat itse laskea, kunhan oli kellukkeet päällä.

Ehdottomasti suunnataan joskus uudestaan Härmän kylpylään, ihan mahti paikka! Ja lapsiystävällinen. :)

Onko teidän perheellä hiihtoloma suunnitelmia vai meneekö lomat vain kotona oleillessa?

Nyt lapset hätäilee jo ulospääsyn kans, joten me suunnataan pulkkamäkeen. 

Palaan pian! 

Lotta 

Joulu on jo ovella..

Liki kaikissa asunnoissa on jouluvaloja, kaupat hyllyt alkaa tyhjentyä joulukarkeista ja joulukukista. Kynttilöitäkin poltellaan ahkerasti näin joulun aikaan, ainakin meillä. Lumilyhtyjä sekä jäälyhtyjä on tehty pihatien varteen valaisemaan pimeitä iltoja.

Muutaman päivän päästä on jouluaatto. Valmistelut on hyvällä mallilla, kinkkukin on otettu jo sulamaan ja viety mummolan uuniin paistumaan. Ihana kun tarjoutuivat paistamaan meidän kinkun, on yks huoli vähemmän.. Jouluruoat on vielä kaupassa, huomenna pitää pitkän listan kanssa kaupassa pyörähtää. Aaton kahvipöytään pitää vielä tarjoilut miettiä, sitten ollaan valmiita ottamaan joulu vastaan.

Meillä on vielä täällä sairastupa, itse sain riesakseni influenssan ja kaikki lapset on  olleet kuumeessa. Harmittaa niin paljon, oisin halunnut lasten kans koristella vielä pipareita ja tehdä piparkakkutalon, mutta tässä kunnossa en siihen kykene. Jospa ees hieman parannuttaisiin aattoon mennessä, niin joulukin tuntuis joululta ettei se menis ihan sairastellessa.

Joulu vietetään ihan kotona oman perheen kesken. Ei viitsi mihinkään lähteä, ettei vaan tauti tartu kenellekään.

Aattona aamupäivällä meille tulee joulupukki, joka onkin ollut viime aikoina paljon puheenaiheena. Esikoinen jännittää saako hän varmasti kaikki toivomansa lelut. Lupaan, että ainakin kaksi hänen toivettaan on toteutunut.

Rauhallista joulun aikaa kaikille! Palaan viimeistään joulun jälkeen blogin ääreen <3

Lotta

Pullantuoksuinen kotiäiti

Otsikko kuvaa jo oikein hyvin millainen ihminen olen. Olen aikalailla pullantuoksuinen kotiäiti. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen olen halunnut leipomisesta vähän kuin oman harrastuksen. Leipomisen parissa on aikaa kuunnella omia ajatuksia ja ei tarvi koko aika olla kaikkien tavoiteltavissa. Usein kyllä, juuri kun olen saanut leipomiset alulle, päättää nuorin neiti herätä syömään. Pieni imetyshetki väliin ja leivonta jatkuu. Lasten kanssa, jos leipoo ei voi yllätyksiltä välttyä.. Nuorempi leipurikaverini tykkää napostella taikinaa, mutta esikoisesta on jo pientä apua leipomisessa. 

Lapsena olen päässyt koulusta pullantuoksuiseen kotiin, tällaisen kotiintulon haluan lapsillenikin antaa. Haluan, että äiti on kotona silloin kun he tulevat kerhosta ja koulusta kotiin. Muistan aina, kuinka ulko-ovelle tuoksui tuore leivonnainen koulusta palattuaan. Ihan parasta, kylmä maito ja lämmin pulla tai sämpylä. 

Nyt pakastin alkaa täyttyä joululeivonnaisista. Piparkakut on tehtynä, vain piparkakkutalo odottaa tekijäänsä. Joku ilta otan itselleni pienen hetken ja koitan saada talon väsättyä. Kerran aiemmin olen koittanut talon tehdä, mutta se meni samantien kasaan. :D Jospa nyt olis parempi tuuri rakennuksen kans.
Tänään tein kinkkujuustosarvia ison kasan, kun edelliset oli jo melkein syöty.. Kinkkujuustosarvet on meidän perheessä lemppari pikkusuolanen. Helppo ja nopea tehdä, joten näitä löytyy usein pakasteesta vierasvaranakin. 

Oletko sinä ennemmin pullantuoksuinen kotiäiti, uraäiti vai kenties pieni sekoitus molempia?

Kuulemiin!

Lotta

Synnytys nro 3

Palataan ajassa hieman taaksepäin ja saatte vähän kurkata kolmannen lapsemme syntymän ihmeeseen. 

Oli raskausviikot 39+1 menossa, kun alkoi supistella jatkuvasti. Supistelut ei ollut mitenkään kipeitä, mutta epämukavia ja niissä alkoi olla jo säännöllisyyttä. Touhuilin normaalisti lasten kanssa, enkä vielä viittinyt luoda korkeita pilvilinnoja synnytykseen lähtemisestä. 

Lapset sain kuta kuinkin yöunille, kun supistukset voimistui nopeasti. Mies nukkui autuaan tietämättönä vieressä, mitä seuraava päivä toisi tullessaan.
Yö meni kellotellessa supistuksia, joiden väli pysyi 5-10 minuutissa. Kivut oli hyvin hallittavissa eikä kipulääkkeille ollut vielä tarvetta. 

Aamu valkeni ja mies lähti töihin opastamaan sijaista. Ajattelin, että hänellä menee ihan tunti-pari, mutta opastus venyikin yli nelituntiseksi. Aloin olla turhautunut. Vähitellen supistuksetkin hiipuivat ja soitin itkua tihrustaen miehelle, ettei tarvitse lähteä sairaalaan kun supistukset lopahti.

Lähdettiin matkaan, vaikka olinkin varma turhasta reissusta. Matkan aikana tuli ihan muutamia hentoisia supistuksia. Plääh.. Matkaa oli kuitenkin yli sata kilometriä.
Jännittynein mielin astelimme taas jo tutuksi tulleeseen synnytyssairaalan vastaanottoon. Iloinen kätilö toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjasi tutkimushuoneeseen. 

Hetki makoiltiin käyrillä, eikä siihen piirtynyt supistuksia. Nauratti, tässä näit taas mies että turha reissu oli. 

Kätilö oli juuri kesälomilta palannut ja epäili hänen olevan vielä vähän lomahuumassa, kun teki sisätutkimusta. Ei tää voi olla totta, olet 6 cm auki joten siirrytään suoraan synnytyssaliin. Olin ihan ällikällä lyöty, en uskonut lainkaan että synnyttäisin kyseisellä reissulla. 

Saliin päästiin ennen puolta päivää. Iltapäivällä homma alkoi pikkuisen edetä, tyytyväisenä vielä pomputtelin jumppapallon päällä. Huomaamattani supistukset olivat tehneet työtään ja olin auennut jo 9 cm. Supistuksissa alkoi olla jo teräviä huippuja, joten koin tarpeelliseksi ottaa spinaalin, jotta sen vielä saisin. 

Spinaali vei täysin kivut pois. En tuntenut ponnistustarvetta, muuta kuin käyrää lukemalla. Aikaa ehti kulua liki kakskymmentä minuuttia, kun kuulin rakkaan neitimme ensiparkaisun. Miten ihana ääni tuo olikaan, ja on kyllä edelleenkin. Se tunne, mikä tulee kun vastasyntynyt nostetaan rinnallesi.. Sitä ei voi sanoin kuvailla. 

Tuosta hetkestä on kulunut melkein puoli vuotta. Joka päivä neiti opettaa meille jotain uutta ja ihanaa. On ihana heittäytyä lattian rajaan neidin kanssa ja siellä yhdessä hihitellä isompien sisarusten touhuille. <3

Lotta

Kolmevuotiaan lahjatoiveita

Varmasti monissa taloissa on viime päivinä selailtu lelulehtiä ja etsitty niitä omia suosikkileluja. Näin on meilläkin ollut, monen monta kirjettä on viety portaille tonttujen vietäväksi.

Meillä ei kolmevuotiaalla ollut montaa the toivetta, muutama juttu on mitkä on joulupukin pakko tuoda. Tein kuitenkin pientä listaa, mitkä lelut vois olla kiinnostavia meidän kolmevuotiaalle. 

Tällä hetkellä suosituimpiin leluihin meillä kuuluu soiva laulukirja sekä bruderin traktorit ja työkoneet. Soivan laulukirjan ansiosta saadaan monesti rauhassa istua sohvalla kuuntelemassa lauluja eikä koko ajan ole villi meno päällä. Äitin ja lasten parhaimpiin leikkeihin kuuluu Lego Duploilla rakentelu. Niistä tehdään päivittäin suuria linnoja ja taloja, muutamalle duplo alustalle olis tarve joten eiköhän pukki sellaisiakin toisi. Ja tietenkin duploja tarvitaan aina lisää!

Kovasti jo ootetaan joulupukkia ja öitä jo mietitään milloin hän saapuu. Taitaa vähän olla jännitystä ilmassa ite kullakin, kun joulu alkaa olla lähellä. ;)

Kuvat Lelufantti ja Jollyroom 

Meillä lapset ei tule montaa lahjaa saamaan meiltä vanhemmilta. Veikkaan että mummut & papat sekä kummit ostaa joululahjat myös lapsille. Kuitenkin lapsia (ainakin meillä) kiinnostaa vain yks huippu lelu, ja muut lelut jää odottelemaan lelulaatikon pohjalle lasten innostusta leikkeihin. 

Hankitaanko teillä monta lahjaa per lapsi? 

Lotta

Lomalla viimeinkin

Hiljainen talo jo, lapset ovat menneet yöunille. Väsy yllätti pitkän ulkoilun päätteeksi. Nyt on aikaa tehdä omia juttuja, ennen kuin pakko itsekin kallistaa yöunille. Lapsia nukuttaessa odotin, että pääsen blogin kimppuun, nyt luonnoksissa onkin tekstejä odottelemassa viimeistelyä.. 

Eilen oli ihana rauhallinen aamu. Miehen ei tarvinnut kiiruhtaa töihin kuten yleensä, vaan kävi vain pienen hetken pyörähtämässä töissä. Aamulla sain herätä ihanaan mieheni ääneen, tää on meillä oikeesti tosi harvinaista herkkua. Nämä kaksi lomapäivää olemme ottaneet rennosti ja oltu vain oman perheen kesken kotona. Vielä on pari lomapäivää jäljellä, ne ovatkin täynnä ohjelmaa. Tänään ulkoilimme reippaasti, ihana kaksivuotiaskin jaksoi kävellä koko matkan reippaasti, ei pulkankyyti maistunut kun oli paljon nähtävää.. Harmittaa nämä pimeät illat, kun ei ole tarpeeksi valoa jotta saisi hyviä kuvia. Ehkä ois kunnon kameran osto edessä, jos se toisi tähänkin ongelmaan helpotuksen. Toivottavasti joulupukki hoksaa kurkata täältä toiveeni? ;)

Huomenna auton nokka osoittaa hieman pohjoisempaan ja suuntaamme minun kotiini. Nautin! Ihana päästä muutamaksi yöksi vanhemmilleni. Päästään lenkkeilemään samoja polkuja, mitä on kuljettu muutama vuosi sitten kun asuimme vielä samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa. Varmasti joulumielikin kohoaa, kun vietämme vanhempien ja sisarusteni kanssa pikkujouluja viikonloppuna. 

Oletteko te päässeet pikkujouluilemaan?

Lotta

Se ensimmäinen

Täällä sitä taas ollaan. Ihan yhtä ummikkona, kuin ensimmäistä kertaa äidiksi tulleena. Ehkä tästä alkaa blogitieni, toivottavasti pitkä sellainen. 

Kauan pään sisälläni kutkutti ajatus omasta blogista. Jospa saisin tästä itselleni paikan jossa hengähtää silloin kun pientä taukoa kaipaan.

Kerron vähän itsestäni, jotta tiedätte kuka täällä ruudun takana tätä höpinää kirjoittaa.
Elikkä olen kolmen pienen lapsen äiti, itse vielä nuori sellainen. Vasta hieman parinkympin paremmalla puolella oleva. Asutaan perheeni kanssa maalla, jossa pyöritellään arkea.

Olen ollut aina kotiäitinä ja tulen varmasti olemaan jatkossakin. Haluan nähdä, kuinka lapseni kasvaa ja kehittyy. Ja viihdyn vallan mainiosti näiden kolmen termiittini kanssa kotona. 

Toivottavasti viihdytte seurassani! 

Lotta